Mietiskelyjä

Olen sitä, mitä teen – vai olenko?

Olen oppinut määrittämään itseni tekemiseni kautta. Ajatus tuntuu olevan syvällä ja ohjaa koko elämääni, tunteitani ja valintojani. Kun päätän tehdä jotain, päätän samalla olevani jotain. Teen tämän toki huomaamattani.  

Nyt työttömäksi jäätyäni, olen päättänyt miettiä kaikessa rauhassa sitä, mitä haluan tehdä. En halua kiirehtiä, koska valinta uuden työn osalta on mennyt aiemmin monta kertaa pieleen. Jotta nyt olisi mahdollisuus onnistua, on pakko yrittää pureutua syvemmälle itseeni. On aika miettiä sitä, kuka oikeasti olen. 

Olen tehnyt elämässäni monenlaisia asioita. Nyt olen kuitenkin huomannut, että se mitä olen tehnyt, ei ole ollut aina sitä, mitä olisin tietoisesti halunnut tehdä. Muiden odotukset ja toiveet ovat määritelleet turhan usein tekemiseni.  

Olen tehnyt sitä, mitä kuvittelen muiden haluavan minun tekevän. Ja jos sen jälkeen määrittelen itseni sen kautta mitä teen, olen väkisinkin hukassa. Toki voin tehdä mitä muut haluavat, jos itse niin päätän ja ymmärrän, ettei tekeminen määritä itseäni.  

Kutsumuksen laskukaava 

Kutsumus. Siitä on muodostunut minulle kirosana viime vuosien kriiseissä. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme, sillä olen kuvitellut kutsumuksen ulkoapäin tulevaksi, minulle annetuksi tehtäväksi.  

Uskoin, että todellinen kutsumus tulee Jumalalta ja parasta mitä voin tehdä, on seurata sitä. Ja pyyteettömästi niin teinkin. Näin vuosien jälkeen uskallan ajatella, ettei kaikki kutsumukseni määrittelyssä mennyt oikein. Uskoin saaneeni kutsumuksen Jumalalta, mutta määrittelin sen kuitenkin lopulta pääosin itse. Kutsumukseni laskukaava taisi olla kutakuinkin seuraava: 

(Mitä luulen Jumalan odottavan minulta + Mitä luulen muiden odottavan minulta) x hyväksynnän määrä
+ Mitä Raamattu käskee! + Mitä osaan + (Mistä tykkään ja mitä haluan ÷ 2) = Kutsumus 

Toki laskukaava suoristaa monia mutkia asiassa. Asioiden väliset ristiriidat haastavat tulosta. Jos vielä pohtii asioiden vaikutuksia toisiinsa, huomaa pään menevän solmulle väkisinkin: Miten muiden ajatukset ja odotukset ovat vaikuttaneet minun ajatuksiini Jumalasta, hänen hyväksynnästään ja odotuksistaan? Mitä muiden odotukset ja arvostus ovat vaikuttanut siihen mitä osaan ja mistä tykkään?  

Oli miten oli. Johtopäätelmä taitaa olla selvä: etsin toisten hyväksyntää ja tein päätökset elämässä usein toisten ehdoilla. Samalla yritin näyttää, onnistua ja menestyä, ollakseni jotain enemmän. Olin kiltti ja mukautuva, jottei minua hylättäisi. Kaiken tämän keskellä taisin hukata sen, mitä oikeasti olin – tai ehkä en ole sitä koskaan vielä löytänytkään.

Jos asian näin ilmaisee, eipä ihme, ettei kutsumus kauas kantanut.  

Kysymyksiä itselle

Tällaiset pohdinnat jättävät jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On vaikeaa määritellä, mikä on mennyt elämässä pieleen. Mutta vielä vaikeampaa taitaa olla sen ymmärtäminen, mitä nyt pitäisi tehdä, jottei virheet toistuisi. Asiasta ei kannata tehdä liian monimutkaista. Pari oivallustani ovat auttaneet minua jo paljon eteenpäin. 

Kutsumus ei taida ollakaan ulkoapäin tuleva asia. Se ei löydy kysymällä mitä Jumala tai muut minulta haluavat. Kutsumus, jos sellaista määritelmää edes tarvitaan, löytyy sisältäpäin. Siksi kyselen nyt itseltäni: Kuka olen? Mitä haluan? Mitä tarvitsen? Mitä osaan? Mitä haluaisin osata? Mitä arvostan? Huomaan kyseleväni itseltäni eniten sitä kuka olen. Voisiko olla jopa niin, ettei kutsumus olisikaan tekemistä vaan ensisijaisesti olemista?  

Mutta mitä Jumalasta pitäisi ajatella tässä yhteydessä? Voisiko olla niin, että kristityn kutsumus olisikin Jumalan lapsena, luotuna ja lunastettuna, olemista?  

Raamatun käskyt ja kehotukset on annettu meille kaikille kristityille. Jumala ei (yleensä) anna ihmisille mitään omaa tehtävää, vaan testamentti on annettu meille kaikille yhteiseksi. Armo ja pelastus, mutta myös esimerkiksi lähetyskäsky, koskevat kaikkia Jeesuksen seuraajia.  

Lasketaanpa nyt uudelleen

Ihmisenä oleminen (ominaisuudet + luonne + kokemukset + tarpeet + tunteet + taidot + kiinnostuksen ja innostuksen kohteet + arvot + ajatukset + sairaudet + elämäntilanne + yms.) + Jumalan lapsena oleminen (luotu + langennut + lunastettu + Rakas!) + Raamattu = Kristityn kutsumus / elämä kristittynä 

Jumala on luonut jokaisen ihmisen erilaiseksi. Jokaisella on omanlaiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet. Jokaisella on kokemuksensa, tarpeensa ja tunteensa. Myös taidot ja kiinnostuksen kohteet ovat jokaisen henkilökohtaista omaisuutta. Samalla perheen, seurakunnan ja alueen kulttuuri vaikuttaa siihen mitä ajattelemme ja tunnemme. Koska olemme monin tavoin erilaisia ja erilaisessa elämäntilanteessa, on päivän selvää, että kristityn elämä ja kutsumus näyttää jokaisen elämässä aivan erilaiselta.   

Yhden polku kuljettaa lähetystyöhön viidakkoon, toinen raataa pitkää päivää kaivoksen uumenissa, kolmas pyörittää bisnestään pilvenpiirtäjästään ja neljäs hoivaa lapsiaan kerrostalokaksiossa. Yhtä arvokas elämä heillä jokaisella. Meidän tehtävämme ei ole arvostella toisten elämää tai kutsumusta, vaan huolehtia omastamme. Ainakin itselläni riittää tarpeeksi kehitettävää oman hatun alla.

Elämänkoulu jatkuu

Matematiikantunti taitaa olla tällä erää paketissa. Vaikka jotain uutta ehkä oivalsin, käytäntöön asti ajatusten vieminen on vielä iso urakka ja kertaamista tarvitaan varmasti useaan otteeseen. Nyt pieni välitunti ja ulkoilu olisi poikaa.  

Olen sinun luomasi.  
Langennut, mutta sinun lunastamasi. 

Olen tällainen, omanlainen, erilainen kuin muut. 
Ja juuri tällaisena rakas, arvokas ja upea lapsesi.  
 – vaikka en tekisi mitään. 

Jaa blogi kavereille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.