Mietiskelyjä

Heikkoudesta vahvuudeksi

Istuskelen takapihallamme ilta-auringon paistaessa ja nautiskelen turhankin tuttuun tapaan jäätelöannoksesta. Katselen edessäni olevaa luonnon ihmettä, upeasti kukkivaa hevoskastanjaa. Tuo puu on valloittanut sydämeni kauneudellaan ja sen varjosta löytynee uusi suosikkipaikkani. Tässä hetkessä on helppoa olla onnellinen ja kiitollinen elämästä.

Elämä on kuljettanut tähän. Tie ei ole ollut helppo, mutta se on opettanut paljon. Välillä toivoisi, että elämä olisi helpompaa. Toisaalta koen, että juuri kipeät asiat ovat nostaneet esille elämän upeimmat timantit.

On helppoa kuvitella suuria, maalailla pilvilinnoja. On helppoa rakentaa elämää oman erinomaisuuden ja hyvyyden varaan. On helppoa uskoa itseensä ja kuvitella suuria. On helppoa näyttää maailmalle oma suuruutensa. On helppoa keksiä suuria visioita ja pönkittää työllään omaa egoaan. On helppoa olla aina oikeassa. On helppoa kuvitella itsensä tärkeäksi ja elää elämäänsä vain itselleen.

Kuitenkin helppoa on myös epäonnistua ja tehdä virheitä. Helppoa masentua ja pettyä itseensä. Helppoa on loukata toisia ja puhua pahaa selän takana. Helppoa on peittää pahaa oloaan työnteolla ja viihteellä. Helppoa on paeta tunteitaan ja vaieta. Helppoa on keksiä tekosyitä ja valehdella itselleen.

Ei niin helppoa

Mutta helppoa ei ole olla heikko. Helppoa ei ole hyväksyä virheitään. Helppoa ei ole tunnustaa vääryyttään, itsekyttään ja ahneuttaan. Helppoa ei ole tunnustaa olevansa väärässä. Ei ole helppoa arvostaa ja hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Helppoa ei ole olla vajavainen, epäonnistuva ja rikkinäinen. Helppoa ei ole pyytää apua ja ottaa sitä vastaan.

Ajatus kuulostaa tyhmältä – miksi pitäisi olla heikko? Heikkous ei olekaan tavoiteltava asia, mutta se on valitettavasti tosiasia. Ihminen on heikko ja epätäydellinen, mutta sitä ei ole helppoa hyväksyä.

Saan olla mitä olen

Heikkous on elämän kummallisia paradokseja. Tunnustamalla heikkoutensa ihminen voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Totuus omasta vajavaisuudesta tekee ihmisestä vapaan, kun ei tarvitsekaan näyttää olevansa jotain, mitä ei kuitenkaan ole. Heikkoudesta tulee vahvuus, joka kannattelee elämää paljon paremmin, kuin itseänsä pönkittäminen.

Omien ja toisten heikkouksien hyväksyminen on elämän yksi hienoimmista timanteista. Usein sen ymmärtäminen vaatii kovan koulun ja itsekin olen saanut opetella sitä vuosien ajan. Kun suostuu olevansa vajavainen, rikkinäinen ja apua tarvitseva, voi löytää elämäänsä vapauden.

Ei tarvitse olla mitään enempää. Ei tarvitse olla rikas, menestyvä ja tärkeä. Saan olla minä – sellaisenaan.

Jaa blogi kavereille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *