Mietiskelyjä

Elätkö paineiden alla?

Niin minäkin. Monenlaisia paineita on kasautunut ympärilleni. Onneksi nyt niitä on melko vähän. Muutama vuosi sitten niitä oli enemmänkin, kun ajauduin masennukseen. Nyt kaikki on onneksi paremmin. Tie on ollut kuitenkin pitkä ja on tarvittu terapiaa, tunteiden käsittelyä, mielialalääkitystä, ystävien tukea, asioiden ja itsensä hyväksymistä ja monissa asoissa luovuttamista.

Paineita ja taakkoja on erilaisia. Isoja ja pieniä. Jokainen joutuu niistä kantamaan osansa. Ja osalle niitä kasautuu niin paljon, ettei jaksa enää niiden alla. Kulttuurissamme on paljon yleisiä paineita ja niitä tuntuu muodostuvan koko ajan lisää. Niitä taakkoja jaetaan innolla. Ei kuitentenkaan niin kuin pitäisi – toista kuunnellen ja tukien – vaan jaetaan uusia taakkoja toisen kannettavaksi.

Sitten ovat ne oman elämän taakat ja niiden aiheuttamat paineet. Toisilla työt ja toisilla työttömyys. On ihmissuhteet ja yksinäisyys, haasteet lasten kanssa tai lapsettomuus, menneisyyden haavat ja tulevaisuuden taakat. Jokaiselle varmasti jotakin.

Aikamme paineet

Joudumme tekemään päivittäin valintoja ja meidän valinnoillamme on merkitystä – niin meille on opetettu. Jokainen ostos on samalla peliä, jossa emme saisi mokata. Muistinhan huomioida terveellisyyden, eettisyyden, ekologisuuden, kotimaisuuden ja taloudellisuuden? Kaupassa tämä on välillä melkoinen taiteen laji. Kuka onnistuu kiiressään sovittamaan kaikki nämä paineet?

Lasten kasvatus, jos mikä, vaatii paineensietokykyä nykypäivänä. Eikä siksi, että lapset olisivat jotenkin muuttuneet, vaan siksi, että paineet ovat entistä kovemmat. Vanhempien, tai oikeastaan äitien, pitää valita jokaisessa pienessä arjen asiassa oikein, muuten hän on mokannut ja saa kantaa siitä syyllisyyttä loppuikänsä. En ihmettele yhtään laskevaa syntyvyyttä, eihän kukaan tuollaista taakkaa jaksa kantaa. Onneksi vanhemmuus ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä. Kärvällisyydellä, rakkaudella ja rajojen asettamisella pääsee jo pitkälle. Ihania nuo kultamussukat. <3

Sitten pitäisi menestyä, rikastua ja olla urheilullinen. Yleisiä ovat ulkonäköpaineet ja tietenkin myös kohonneet verenpaineet. Jos omassa elämässä menisikin kaikki täydellisesti, saamme päällemme koko maailman hädän nappia painamalla. Silloin kun tieto kulki nopeimmillaan hevosen selässä, ei tarvinnut jokaista kriisiä, onnettomuutta tai ongelmaa pyörittää oman pään kautta, niin kuin nyt.

Aika höllätä

Monet kokemamme paineet ovat täysin turhia. Monella asialla ei oikeasti ole väliä, vaikka niin luulemmekin. Miten voisimme oppia suhtautumaan elämään ja sen asioihin rennommin? Miten oppisimme näkemään sen millä oikeasti on merkitystä?

Valitettavasti olen huomannut, että usein paineet ovat tiukasti meissä kiinni. Emme halua, emmekä uskalla päästää niistä irti. Joudumme usein tutkimaan itseämme ja käymään pitkän prosessin, ennen kuin ymmärrämme edes vähän hellittää. Ikävintä lienee, että usein tarvitsemme jonkin kriisin, ennen kuin uskallamme käymään tälle polulle. Minä tarvitsin masennukseni.

Uskon kuitenkin, että voimme opetella hölläämään helpomminkin. Tahtoa se vaatii ja uskallusta kysyä itseltään: “Millä oikeasti on merkitystä?”

Avaimia onneen?

Olen pähkäillyt monet kerrat, minkä pitäisi muuttua, jotta voisimme elää onnellisempaa ja paineettomampaa elämää. Vastausta en ole löytänyt, mutta yksi ajatus palaa aina uudelleen ja uudelleen mieleeni näitä miettiessäni.

Mitä, jos suostuisimme hyväksymään oikeasti sen, että olemme ihmisinä heikkoja, vajavaisia ja monin tavoin epäonnistuneita? Mitä, jos uskaltaisimme hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme (vaatimatta itseltä mitään muutosta) ja uskaltaisimme olla myös toistemme edessä sellaisina? Emmekö silloin olisi toistemme edessä tasavertaisia?

Jos suostuisimme olemaan heikkoja ja olisimme tasavertaisia, meillä olisi mitään pelättävää tai piilotettavaa. Meillä ei olisi tarvetta myöskään etsiä toisesta virheitä tai näytellä omaa erinomaisuuttamme. Meidän ei tarvitsisi kantaa kaikkia niitä taakkoja, koska vajaavuus kuuluisi osaksi elämää.

Tämä on kuitenkin vastoin kaikkea sitä, mitä ympärillämme näemme ja kuulemme. On vaikea suostua olemaan vajavainen ympäristössä, jossa kaikki hehkuttavat ihanaa ja täydellistä elämäänsä, vaikkei sitä olisikaan. Tietenkään heikkous ei ole muodissa, eikä tule koskaan olemaan. Jokainen voi kuitenkin itse päättää hyväksyykö heikkouden omaan ja lähimmäistensä elämään vai pitääkö mielummin paineistaan?

Avaimia onneen ei ole, mutta olisihan tämä elämä tylsää, jos ei välillä joutuisi välillä painimaan paineiden alla. Ja jos kunnolla haluat painia, paini heikkouden puolesta ylpeyttä vastaan.

Jaa blogi kavereille:

(2) Kommentit

  1. V says:

    Paini heikkouden puolesta ylpeyttä vastaan. Mahtavasti kiteytetty!

  2. Mika Huusko says:

    Niinpä! Kiitos kommentista! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *