Mietiskelyjä

Häpeä osana elämää

Häpeä on mahtava tunne! Tai ei se nyt niin mahtavalta tunnu, mutta oikeassa tilanteessa siitä on paljon hyötyä. Kymmenen vuotta sitten ajokortin saatuani kurvasin toisen auton edestä risteyksessä, vaikka minun olisi pitänyt väistää. Muistan vieläkin sen tunteen, kun toisen auton kuljettaja katsoi minua vihaisena ja tajusin, että nyt meni väärin. Mikä häpeä! Rintaa puristi vielä pitkän aikaa. Onneksi ei tullut kolaria.

Häpeä teki tehtävänsä. Kertasin illalla vielä risteysten säännöt ja tunnereaktioni sai minut pitämään huolen siitä, etten jatkotkossa mokaisi samassa tilanteessa. Kun häpeä toimii näin, se on meille todella tärkeä tunne – mitä tulisikaan ilman sitä?

Ruokaostoksilla

Häpeä ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen tunne. Ainankin itse tunnen välillä häpeää sellaisissa tilanteissa, joihin se ei kuulu. Työnsin kerran ostoskärryjä kaupan ovesta sisään. Ovella minua vastaan tuli tuntematon mummo, joka murahti vihaisena minulle: “Ulkoa tulevien pitää väistää – etkö tiennyt!” Väistin mummoa ja jatkoin kauppaan normaaleille ruokaostoksille.

Tilanteessa minulle iski voimakas häpeän tunne. Olin mokannut, vaikken sitä tiennyt ja enkä tiedä sitä vieläkään. Rintaa puristi vielä kotiin päästyäni, vaikka kävin tilanteen moneen kertaan mielessäni: en tehnyt mitään väärää – mummolla oli vain huono päivä.

Vastaavia tilanteita on monia. Joskus pelkkä vihainen katse on saanut minut tuntemaan häpeää ja kokemaan, että olen vääränlainen tai toiminut jotenkin väärin.

Häpeä rajoittaa elämää

Eniten häpeästä on minulle ongelmaa siinä, että häpeän omia ajatuksiani ja ideoitani niin paljon toisten edessä, että jätän ne kertomatta. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita ja rajoittaa omaa tekemistä. Jätän siis ajatukseni sisälleni, sillä pelkään jo valmiiksi, että joudun häpeämään niitä toisen edessä.

Harvoin oikeasti ajaksiani tarvitsisi hävetä ja siksi tuo häpeän pelko onkin paljon suurempi ongelma. Se on vaikeuttanut läheisiä ihmisuhteitani, mutta myös yhtenä osasyynä välillä kokemaani yksinäisyyteen.

Häpeää ei tarvitse hävetä

Häpeä kuuluu elämään. En ole asiantuntija, enkä tiedä miten muut sen kokevat, siksi puhunkin vain omista tunteistani. Jos häpeä vaikeuttaa elämää, kannattaa miettiä, voisiko sille tehdä jotain. Omasta kokemuksesta voin suositella juttelemisesta asiasta läheisen ihmisen kanssa. Kenties myös hänen kanssaan, jonka edessä kokee häpeää. Tietekinkin myös terapiaa uskallan suositella, sillä yksin ei ongelmissaan kovin pitkälle pääse.

Tunteet on sellaisenaan ok – ei sitä tarvitse hävetä, että tuntee häpeää. Vääränlaisen häpeän käsittelyssä menee aikaa. Itse olen usean vuoden asiaa prosessoinut ja nyt iloitsen, että olen pientä muutosta huomaavinani. Mutta paljon on matkaa vielä jäljellä.

Jaa blogi kavereille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *